8 × hetki Japanissa, joka särki sydämeni

Toiset eläimet olivat Japanissa tasa-arvoisempia kuin toiset - tässä Miyajiman pyhä peura.  

Se, kun harvinaiset kilpikonnat ovat liian pienissä häkeissä matelijanäyttelyn vitriinissä. Ne puskevat lasiseinää vasten, yrittäen epätoivoisesti päästä sen läpi. Japanilaiset töllöttävät eläimiä innostuneena ja napsivat kuvia. Ihmettelen, eikö kukaan ajattele eläinten oloja.

Se, kun loukkaa tahtomattaan. Kun ei ymmärrä tarinasta kuin osan, olettaa sen olevan jotain positiivista ja reagoi silti iloisesti takaisin. Vastapuhujan katseesta tajuaa, että olisi pitänyt reagoida täysin päinvastaisesti.

Se, kun Thaimaasta muuttanut teenviljelijä kehuu tatuointejani ja koettaa rekrytöidä minua vapaaehtoiseksi farmilleen. Hän kertoo yksinäisyydestään konservatiivisten japanilaisten keskuudessa, kielimuurista ja siitä, kuinka tahtoisi antaa tyttärilleen toisenlaisia esimerkkejä.

Se, kun ei tahdo loukata ystävällisiä ihmisiä, joilta saa niin paljon. He kysyvät "Syödäänkö Suomessakin valaita?", "Tulitko tänne koska haluat japanilaisen aviomiehen?", "Mikset syö lihaa?" - minä harjoittelen olemaan kohtelias ja piilottamaan sanavalmiin suomalaispersoonani.  

Se, miten jokainen kuntoutujien tekemä askarteluteos on tärkeää saada muovipakettiin, jotta se näyttää valmiilta. Yksittäiset mandariinit kuorittuina muovipaketissa, kananmunia yksittäin valmiiksi keitettynä - tietysti muovissa. Salaatti, kurkku ja tomaatit - muovipaketin sisällä nekin. Mistä se kaikki muovi tulee, mihin se menee, ja miksi kukaan ei tunnu välittävän?

Se, kun yrität sanoa jotain oleellista, eikä vastakumppani ymmärrä. Koetatte käyttää netin kääntäjiä, jotta ymmärtäisitte toisianne, mutta niiden käännös on vielä järjettömämpi. Erityisesti konfliktitilanteissa, kun puhutaan vakavista asioista, on rankkaa taantua kielitaidon puutteessa sylilapsen tasolle.

Se, kun kipuilet kulttuurishokkia, mutta pomosipa käyttävät kaiken vapaa-aikansa suursateiden jäljiltä kotinsa menettäneiden ihmisten auttamiseen ja tulvan alle jääneiden kotien siivoamiseen. Valitettavasti first world problem -syyllisyys ei poista kulttuurishokkia.

Se, kun istun teellä kahden japanilaismiehen kanssa, pomoni Hiroshi-sanin ja erään kuntoutujan. Olimme käyneet edellisenä päivänä yhdessä ramenilla ja he kysyvät, millaista oli. "Tosi hauskaa", vastaan iloisesti, mikä saa heidät naureskelemaan kiusaantuneesti. Kummeksun reaktiota ja saan vastaukseksi: "Kuulostit ihan pojalta. Eivät tytöt sano, että asiat ovat hauskoja."

Esimerkiksi niinä hetkinä sitä miettii, että mikä hiton maa tämä tällainen on. Kunnes vastaan tulee asioita, jotka sulattavat sydämeni. Niistä lisää erikseen.

Lue lisää

Vinkkejä Japaniin matkustaville ja kulttuurishokista selviämiseen

Kaikki Tokiosta, Kiotosta ja Hiroshimasta